JAJAJAJAJA!

No kun tietokone on tullut takaisin huollosta niin saa riehua, eiks jeh? Tää on ihan yliluonnollisen puhdas (toki menen korjaamaan asian syömällä jäätelöä koneen ääressä, hyvä hyvä minä ja Ben & Jerry's ja 666666 kaloria), yhtä hidas/nopea kuin aina ennenkin, muttei jumita puoleksikaan niin paljoa eikä pidä ääntä, koska kajarit on rikki. Kiintolevy tästä oli vaihdettu ja sisuskalut puhdistettu ja asennettu järjestelmä uudelleen. Ongelman nimi on vaan kaiuttimet, nimittäin ne ovat hajonneet huoltoreissulla ja joudun nyt pärjäämään herkullisenväristen Creative-nappieni kanssa. Joo, ne ovat omenanvihreät joissa on valkoinen johto. Sekin kyllä saisi olla omenanvihreä, mutta näitä oli vaan valkojohtoisia.

Nyt joudun lataamaan kaikki tähdelliset ohjelmat (eli ainakin varmaan Winamp tai iTunes, Tulikettu, X-Chat tai Putty tai mirc tai Miranda IM tai joku muu vastaava, Spotify, WoWin päivitykset ja jotain muuta säädökettä). Open Canvas Plus olisi myös eri kiva, ja yks piste ykkönenkin olisi påp-råck. Ja ja. Kiire on ja väsyttää ja kaikkea. Torstaina ratsastamaan, huomenna kai pitää esittää yrtillä yrittäjähaastattelu (käytiin siellä kampaajalla joka silppusi nää mun hiukset tällai kivasti). Kaveri muuten kysyi tänään oonko mahdollisesti vasta herännyt kun hiukseni ovat näin hienosti. Vastasin että siis joo totta kai. Se luuli, että hermostuisin ihan hiiteen, mutten hermostunut vaan otin kerrankin rennosti. Ei kun en oikeasti hermostu yleensä ikinä vaikka kaverit sanois mitä, kun ei ne tosissaan enkä minäkään tosissaan. Nyt pitäis soittaa yhelle ihmiselle ja sen teenkin, ellei sitä näy huomenna. Kun lupasin.

Nyt kun minulla on kone, niin... To Do list:
+ Sarkasmin ulkoasu valmiiksi! Ja tekstit ja kaikki säädöt.
+ Aloita tekemään mythconduct -työtä.
+ Jatka ficcejä jne. Ja sarjakuvia. Ja kaikkea rojektia.
+ Uusi kaupunginkirjaston lainat.
+ Hanki erittäin laillisesti CS3:n täysversio. Siihen saakka että on varaa CS5:een ja iMacciin.
+ Jne.

Kesä ja hih.

En osaa pelata biitsiä ja vähänkö hävetti eilen koulun liikuntapäivässä kun en osannut ja ihana liikunnanopettajamme käski miun sitten pelaamaan. No mutta, ei mahda mitään. Se opettaja on ihan oikeasti kiva, eikä sarkastisesti kuten ehkä fiksuimmat osasivat ajatella. Kirjoitusprojektini seisovat koska on koko ajan kiire tai väsyttää tai ei inspiroi ja sama koskee ihan kaikkea muutakin. Tänään piti lukea biologiaa, mutten saanut koko aluetta luettua ja alkuviikosta olisi testi. Jotenkin loistavaa taas. Torstaina ehkä olikin, ainakin kaupungissa meni puolille öin ja seura oli hienoa. Arvostan, että nekin ehkä jaksoivat minua ainakin vähän, toivottavasti jaksavat vastakin ja toivottavasti joskus taas pidetään jotkut illanistujaiset. En tykkää viikonlopuista, joina lagailla yksin kotona tai porukoiden luona, istua neljään asti koneella kun selkä on jo vainaa ja kuunnella vesisadetta pimeissä pirteissä tuolilla keikkuen kun ihmisiä ei ole ja kaikki elämä on jossakin muualla.

Oon ehkä vähän ihmisriippuvainen, mutta ihmiset ottakoon sen kohteliaisuutena. Oon yleensä nimittäin ihmisistä enemmänkin ahdistuva, tai ainakin oon ennen ollut. Nykyään tyypit ovat paremminkin elinehto ja jos pitää viettää neljäsosa vuotta näkemättä niitä, on siinä kestämistä. Ainakin jos ei ole mitään muuta sijaistoimintaa, johon energiansa purkaa. Kuten joku sanoikin, ylirentouduin kesällä ja se meni vähän niin kuin ohi huomaamatta. Tai siis huomasihan sen koska se oli nälkävuoden pituinen, mutta se oli sellainen elämätön jakso.

 Mutta takaisin asiaan ja elämään. Ensiviikolla on kai jotain ja viime viikolla oli ainakin se torstai. Haluan elokuviin ja haluan antaa ihmisille lahjoja, muttei minulla ole rahaa eikä inspiraatiota eikä syytä. En ymmärrä mitä ostan niille (tai teen) synttärilahjaksi sitten kun niillä sellaisia on, kun en tiedä yhtään mitä ne tarvitsevat. Le gasp. Kaikkea se minäkin stressaan. Näin hauskoja unia taas muuten, mutten muista mitä niissä tapahtui. Muistan vaan henkilöt.

Kuvassa Alastor Emil Benjami Zaphod Fender eli tuttavallisemmin Osku. Äitin kissa, joka sentään nautti kesästä ja paljon.

Koulua ja harrastamista

Joo, eli nyt se koulu on sitten alkanut. Ihan loistavaa, koska arkeni on taas enemmän järjestyksessä ja on asioita joihin keskittyä. Ekan jakson puitteissa haasteita tarjoaa ruotsin kertaus (joka on kylläkin peruskoulukieliopin kertaus jolle en välttämättä edes mene, saa nyt nähdä, mutta ainakin siitä olisi minulle hyötyä), musiikki jokin (en muista numeroa enkä tiedä menenkö sinne, mutta saattaa olla että menenkin), yritystieto, englanti 4, biologia 2 ja 5 sekä liikunta 2. Nuo jotku on vielä vähän kysymysmerkkejä, huomenna selvinnee miten niiden kanssa on.

Aloitinpa myös uuden harrastamisen, tai oikeammin palasin taas juurilleni ja jatkoin harrastuksistani ensimmäistä, ratsastusta, nyt parin vuoden aktiivitauon jälkeen (oon kyllä harvakseltaan oltlut hepan selässä nytkin, mutten niin aktiivisesti). Tänään olis seiskalta eka tunti, vähänkö jännittää. Varsinkin kun pitää mennä paikkaan, jossa ei ole koskaan käynyt, yksin bussilla. Gasp! Ja hepat ja ihmiset ja talli on kaikki outoja ja apuahui. Kaiken ihanan lisäksi mulla ei ole kunnollisia ratsastuskamppeita nyt olemassa kun ne ovat porukoiden luona ja ite oon tietenki kämpillä, että voi jee nyt sitten - tää on niin tätä. Lainasin tädiltä kumpparit ja pukeudun ite joihinki randomeihin urheiluvermeisiin. Ja kypärän lainaan tallilta.

Mitäs sitten. No ainakin oon saanut tilaustyökuvan valmiiksi. Pitäisi vaan ottaa siitä kuva ja laittaa se menemään tilaajalle. Toimintojen ajankohta on todellakin kysymysmerkki kun nyt en jouda tekemään sitä koska pitää kohta lähtä ratsastamaan ja koneeni toimii joskus silloin tällöin ja kohta se menee kokonaan huoltoon ja muuta ihanaa. Jeijs. Mutta niin, pelottelin tänään kivoja ihmisiä juttelemalla niille, nälkämöin ja kohta riennän bussiin. Enkä ole vieläkään syönyt pullaa vaikka sitä on!

Dataan läpi yön & Anthropologie

Siltä ainakin näyttää. Oon istunu koneella tuntikausia, en edes hirveä katsoa kuinka kauan oon ollut tässä. Eilen vietin yöni muokkaamalla vanhoja, tai no, keväisiä Lontoo-kuvia Photarilla uuteen kuosiin, jotta voisin julkaista niitä. Tänään olen irkannut ja kirjoittanut ficciä, jota ehkä voisin julkaista jossain vaiheessa Yökahveissa jos nyt ihmiset jaksaa lukea.

Ikkunasta huristi just ohi poliisiauto ja paikallisesta baarista tekee esiintyjät lähtöään. Markkinahumu on ohi, ja olen melkein iloinen. Ei tunnu miltään oikeasti, mutta voisin olla iloinen jos tuntuisi joltain. Oli sinällään kurjaa, että nuo markkinantapaiset oli nyt. Yleensä ihmiset tykkää tällaisista tai sitten vihaavat väkijoukon vuoksi, mutta minä olin taas hassu ja dissasin tapahtumaa omista syistäni. Tällä kertaa syy oli se, ettei minulla ollut ketään kenen kanssa mennä sinne ja tiedän aika varmasti, että ainakin osa kavereistani on kuitenkin mennyt sinne. Hmh.

Vähän on kivaa kirjoittaa vertauskuvallisesti. Ja mun pitäis lukea uudelleen Nancy. Luin eilisen ja toissapäivän aikana Poutasen Ihanan meren (Kira Poutanen: Ihana meri), joka oli ihan hyvä tämän kirjoittamani tekstin kannalta, koska tässäkin kerrotaan syömishäiriöstä. En tykännyt kirjan kielestä yhtään ja se oli kirjoitettu vähän tökerösti ja toisaalta tuntui, että juttu oli vähän epärealistinen välillä. Ainakin päähenkilön persoonallisuus muuttui tosi radikaalisti yhtäkkiä ja min ainakin oon luullut että ne muutokset tulee pikkuhiljaa. Kirjassa oli myös muutama lyöntivirhe. Ihmettelen, että se on saanut jonkun palkinnon silloin aikanaan (joku Junior Finlandia tms), en minä ainakaan olisi myöntänyt sellaista kirjalle, jossa on typoja. No, kai se on mennyt tuomaristolta ohi silmien tai sitten minä vaan oon niin armoton pilkunraiskaaja.

Saa muuten ehdottaa kirjoja. Sellaisia, joissa päähenkilöillä on kova kohtalo (en silti syö vaikka loppu ois onnellinen). Rankat asiat ja teemat ovat ok, niistä on jännä lukea. Kieltolistalla ovat Isabel Allenden kirjat, huonosti käännetyt opukset ja muut. Sarjakuviakin saa suositella.

Ja lopuksi kuva kesäyön piristykseksi:

Lontoolaisen kaupan ikkunasta. Kuvassa näkyvät turkoosileggingssiset punasukkajalat on minun.

Kuvista

Niin.

Aattelin laittaa tällaisen, koska tulen laittamaan tänne tulevaisuudessa ehkä enemmältikin kuvasia.

Ei ens vaan sitte viikon tiistai klo 15 ja jotain

Silloin on muistaakseni parturiaika. Soitin tänään sinne Oranssiin eikä niillä ollut aikoja ensiviikolle, paitsi jotain jotka ei käyny mulle kun olivat koulupäivinä keskellä päivää. No, saanpahan spekuloida kavereiden kanssa uutta hiusväriä ennen värjäämistä. Tahtoisin jotkut jännät, ehkä tämmöset perusruskeet, tai sitte Miranda-punaiset tai blondit tai mustat. Mustat jos värjäisin niin tahtoisin vihreetä kans, mutta voi olla että pidän nämä ruskeet nyt. Ja tahtoisin leikata hassun rockpörrön, mutta voi olla myös niin, että pidän tän nykyisen mallin.

Oon jäänyt ihan koukkuun weheartit.comiin. Se on tosi inspiroiva sivusto sen suhteen, että tulee otettua itelläki enemmän semmoisia jänniä valokuvia ja muokattua niitä kivoiksi. Sellaisiksi jännän nostalgisen oranssisiksi, jollaisia kesäkuvien pitää olla. Pitäs muuten kytätä Käärmeestä The Miitti -kuvat jos nyt jaksaisi. Oon kuitenkin ollut tänään reipas ja käynyt kylillä ja lainannut kirjoja ja levyjä kirjastosta, lukenut lehtiä ja jumpannut (tein vatsoja, selkiä ja jalkasysteemejä ja juoksin 400 metriä, joka on toki ihan hiivatin paljon). Ja kuuntelin musiikkia ja kyttäsin yhen elokuvan jonka ostin Ärrältä hintaan 4,95. Se oli When a Stranger Calls tai joku sellattinen ja siinä oli ihan hyvä pääosanesittäjä ja pelottavaääninen mies. 

Valaistuin ja huomasin että hillosipulit on hyviä.

Asioita, jotka on tehtävä:
x Soittaa tallille. Ne soittaa sieltä kunhan ehtivät ja tietävät mahdunko tunneille.
x Soittaa Oranssiin. Parturiaika kahen viikon päästä tiistaina klo jotain.
+ Ostaa kouluhousut & 2 paitaa.
+ Ostaa tusseja ja pyyhkäri ja ruutupaperia ja kansio.
+ Siivota kämpillä ja laitella siellä tavarat järjestykseen muutenkin.
+ Tehdä tilausakvarelli valmiiksi ennenkä koulu alkaa.

Bloglovin'

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Mainos, ja teille pienille myös kuva:

Kuvassa minä lontoolaisessa puhelinkopissa, joka oli ainoa pahalta haiseva paikka koko kaupungissa. En puhu oikeasti puhelimeen.

Thinspiration?

Syön salaattia ja lagaan, vaikka olis varmaan muutakin tekemistä. Läppäri toimii taas semisti ja se on ihan jees, kun meen kuitenkin kämpille taas viikonloppuna tai maanantaina. Tätikulta lupasi ottaa kyytiin, se kun asuu samassa pitäjässä kuin minä - sehän on varttia vaille seinänaapuri. Muutenkin ihan mahtavaa mennä taas kämpille kun ei ole ollut siellä pitkiin aikoihin. Ensitöiksi siivoan, lähden juoksemaan ja katson jonkun elokuvan. Joo. Ja jos näkisin kavereita, se olisi ihan supercalifragilisticexpladocious, mutta voipa olla etten näe niitä. Olis jotenki tyypillistä.

Lollaan ja luen Pro Ana -foorumia. En sinällään naureskellakseni ihmisille, vaan silkasta mielenkiinnosta anakulttuuria kohtaan, vähän kuten olen silkasta mielenkiinnosta teinikulttuuriakohtaan tsekkaillut demi.fi:tä. Ja onhan se kiva kun on joku paikka jossa lagailla aivot narikkaan -meiningillä (meinaan tuota Demiä). Anakulttuuria on sinällään jännä seurata kun itsekin laihduttaa, joskaan ei millään paastohärdelleillä ja muilla ihanilla ja epäterveellisillä jutuilla, vaan herkkulakoilla ja liikunnalla ja ruuan määrän ja laadun seuraamisella ja näin. Oli multa sillä tavalla lähtenyt vyötäröltä jotain 6 senttiä kuukauden aikana, kai se on ihan semihyvin, tai sitten ei. En tiedä millainen vauhti on tässä asiassa hyvä. Sitten kun koulu taas alkaa, olen hyvin happyhappy kun voin aloittaa myös bodypumpin ja ne mahdolliset ratsastustunnit jos nyt mahdun mukaan niille. Jos en, voisi aloittaa pilateksen tai jatkaa joogassa, jag vet inte. No yhyy kun kuulostan laihdutusihmiseltä, mutta loppujen lopuksi tää ns. terveellinen elämäntapa on paljon kivempi kuin se jokapäiväinen mässäilytyyli jota loppukeväästä vetelin. Ja kuuden pudotetun kilon jälkeen olokin on ollut tosi paljon parempi ja nyt oon jopa painoindeksin mukaan normaalipainoinen. Yattaa.

Lollaan myös sille, että isä on jättänyt IE:hen auki välilehden "Peräkärryt", joita se on tsekkaillut Keltaisesta pörssistä. Tällaista on olla porukoiden luona kun isä on maajussi... Jeesh. Hei muuten, jos joku tahtoo että mää linkitän teidät + alan seurata blogianne niin mainostelkaa miulle, sillä minusta olisi ihan kiva kyttäillä ihmisten blogeja.

Asioita, joita pitää tehdä mahdollisimman pian:
+ SOITTAA ORANSSIIN!!! Ja varata kampaaja-aika, ehkä värjäyskin.
x Soittaa tallille. Done. Sieltä aikoivat soittaa jahka tietävät miten.
+ Ostaa kouluhousut + 2 paitaa.
+ Ostaa tusseja ja pyyhkäri.
+ Raahautua kämpille, siivota ja järjestellä ja roudailla tavaroita siellä. Kirjotuspöytä olis enemmän kuin jees, ja vessan peilikaappi pitäisi saada seinälle.

Myrskyä tyynen edellä

Just tsekkailtiin äitylin kanssa ikkunasta ultramahtavannäköisiä metamorfisia ukkospilviä. Enpä ole ennen nähnyt noin vikkelästi liikkuvaa pilvitarhaa, vaikka olenkin pienen elämäni varrella tsiigaillut monenmoisia pilviä aika tavalla. Nyt täällä sitten ukkostaa ja se on hienoa se. Ukkonen on kyllä ehdottomasti kesän komein sääilmiö - kaikki se voima ja energia tuntuvat niin järjettömän mahtavilta. Tämä kesä onkin kaivannut voimaa ja energiaa, sillä sitä siltä on todellakin puuttunut. Tänäänkin minun piti tehdä yhtä sun toista, mutten saanut mitään tehtyä, vaan lagasin vain koneella ja jauhoin nettisivuilla kaikkea scheissea. En myöskään ole jaksanut tehdä mitään kunnollista ja rakentavaa koneen ääressäkään, vaikka olisin toki voinut piirtää ulkoasukuvaa ja koodata ja tehdä muita jänniä juttuja.

Kurssit sain sentään valittua toiselle lukiovuodelle, eikä se todellakaan ollut mikään helppo tehtävä. Kurssitarjotin oli ihan sekava ja sieltä puuttui sellaisia kursseja, joita olisin oikeastaan tarvinnut ja halunnut käydä. Psykat ja kuviksen loput kurssit tuntuivat jäävän aika lahjakkaasi ensivuoteen, mutta filosofiaa ja bilsaa on tänäkin vuonna. Ja matikkaa, sitä iänikuista riesaa. Tänään olisi myös pitänyt soittaa tallille ja kysellä, olisiko siellä vielä yhtä vakiotuntilaispaikkaa tiistain seitsemän tunnille, mutta just kun olin jo puhelin kourassa soittamassa, älysin että sillä opettajalla oli minuutin päästä tunti alkamassa, joten en viitsinyt sitten häiritä. Huomenna pitää soittaa myös Oranssiin ja varata kampaaja-aika alkuviikoksi, jos siksi nyt enää edes saa. Juurikasvu ja hiustenlatvat huutavat kohta hoosiannaa jos eivät pääse pian kampaajatädin kätösten alle.

Musta tuntuu että jatkan tänään Sims-perheeni kämpän sisustamista ja jätän PotterWriMo-tekstini taas vähän oman onnensa nojaan. En nyt jaksa keskittyä oikein mihinkään, taaskaan.

Vad, when, warum?

Eli Umanganian lyhyt oppimäärä.

Mitä Umangania tarkoittaa?
Umangania ei sanana tarkoita yhtään mitään. Umangania tarkoittaa kuitenkin käsitteenä tätä blogia, ja sana on väännetty Umaturhakkeen nimimerkistä. Umaturhakkeen valtakunta, demon den tai joku muu hauska asia tarkoittanee jotakuinkin samaa.

Siinä on manga! Tykkäätkö mangasta?!
Voi kuule, se riippuu ihan mangasta itsestään. En pidä mangasta sen takia, että se nyt sattuu olemaan mangaa, vaan pidän mangasta jos juoni ja piirrosjälki miellyttävät minua jollakin aspektilla. Tällä hetkellä luen Hopeanuolta, Hellsingia, Azumanga Daiohia, Ranma½:a, Yotsuba&!:a, Nausicaäa, Bleachia ja Narutoa.

Mikä tämän blogin maailmaa parantava tarkoitus on?
Maailmaa parantavaa tarkoitusta tällä blogilla ei ikävä kyllä ole. Umangania on tyylittömyys- ja elämättömyysblogi, jossa saattaa joskus vilahtaa vierailevana tähtenä myös kuvitusta ja arkielämää siivittävää filosofointia ja ihan kaikkea mitä nyt blogeissa ruukaa tavallisesti olla. Ellet tiedä, mitä ruukaaminen on, mieti mitä tarkoittaa ruotsin sana bruka.

Kuka/mikä on Umaturhake?
Umaturhake on netissä muillakin nimimerkeillä kulkeva taiteileva musiikki- ja kahvinarkomaani, joka tykkää kaulahuiveista, universaalista rakkaudesta ja kuvataiteesta. Harrastaa näiden lisäksi kirjallisuutta ja webdesignia.

Vähänkö turha eka postaus!
"Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä."